Nyt on se aika, se aika etten enää tee sitä ajatustyötä vaan teen sen mitä olen ajatellut. Arvaattehan toki että kyse on tästä blogista. Blogin perustaminen on ollut pitkään mielessä, nimeä olen pohtinut, myös sitä mistä haluan kirjoittaa. Tänään tajusin, että blogin perustaminen on oikeastaan välttämätöntä! Välttämätöntä siksi, että arki rullaa sen verran vauhdikkaasti välillä, että muistiin merkitseminen on hyvä juttu.
Peikkopajassa eletään ja touhutaan normaalia lapsiperheen arkea ja ollaan liikkeessä (vaikka edes sohvalta jääkaapille ;) ) lähes jatkuvasti. Pikkupeikot ovat pellavapäinen peikkopoika, lähes nelivuotias ja neiti tinttaralla kaksvee. Muriseva isäpeikko kuuluu myös perheeseen, sekä yksi karvainen nelijalkainen. Tämä äitipeikko, minä siis on helposti innostuvaa sorttia, tällä hetkellä vapaa-ajan työllistävät innostukset ovat ompelu (lähinnä lapsille), aivan ihanat ihanat kankaat, sekä kasvihuone ja puutarha. Kestohurahtaneisuutta on kaikenlaiset iloiset lastenvaatteet ja urheiluinnostus alkaa nostaa päätään myös. Työtäkin on tehtävä, jotta pakolliset maksut saa hoidettua, minulla se on kolmivuoroluonteista, joten sitten vähinä vapaa-aikoina ei tule tylsistymistä.
Blogi täältä peikkopajasta ei tule siis esittelemään peikkoja liukuhihnalta vaan keskitytään kättentöihin, niin ompelukoneiden ääreltä tai tuolta pihamaalta, unohtamatta tietystikkään ihan tavallisia lapsiperheen askareita.
Mennään metsään katsomaan missä peikkoperhe asustaa. Siellä peikkometsässä, isän ja äidin pesässä sieltä kuuluu huminaa peikkolasten pulinaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti