Mikä ihana kuumuus!!

Kerrankin minuakin lykästää vapaalla, kun sää on mitä mahtavin! Joku voisi sanoa mitä kurjin, mutta minä tykkään kun aurinko paistaa kunnolla ja on kuuma! Olen tällä hetkellä vielä sen verran onnekas, että saan maata auringossa omalla takapihalla täysin rauhassa. Pienten lasten äitinä se on kyllä enemmän poikkeus että saisi rauhassa joskus ottaa aurinkoa. Yritäppä parkeerata ittes viltille, niin johan ipanat jossain tappelee, tai muuten satuttaa itsensä. Jos ei muuta, niin sitten tullaan hiekkasina hyppimään ja remuamaan päälle. Nyt ei kuulu kun tuulen suhina höystettynä tuon karvajalkaisen katin maukunalla (itseppä niin manku ulos, nyt ei sitten taida haluta olla ulkona kuitenkaan). Eilen vein perheen jo mökkeilemään ja itse palasin yövuoroon töihin. Pakko vaan ottaa tilaisuudesta vaarin ja lojuta täällä paahteessa edes hetki. Perhe kyllä veikkaa että olen vielä nukkumassa, mutta postimies herätti paketin tuodessaan niin eihän sitä enää malta tai tarvitsekkaan nukkua. Nyt siis aurinko, dolce guston cafe au lait, kesähitit bloggauksen ohessa! ME LAIK!

Eilen mun sitten täytyi vaan myöntää että kyllä ne vaan kirvoja on tuolla kasvarissa paprikoissa ja hieman jo maississa, sekä tomaatissa! Edelliset paprikan valloittajat olivat muurahaiset, ensin olin niiden hävittämiseen etsimässä keinoja kun luin ettei ne tee mitään harmia, niin olkoot sitten. Sitten näkyi munia ja pieniä vaaleita kirvoja, joita tietenkin luulin söpöisiksi vauvamuurahaisiksi. No eilen sitten säntäilin pihalla etsimässä peikkopojan kanssa leppiksiä aterioimaan, mutta ei löytynyt. Laitoin peikkoisän kauppaan ostamaan mäntysuopaa. Onneksi kauppaan ei sentään ole pitkä matka, äkkiä suihkuttelemaan liuoksella ja kyllä tehosi! Kirvoja oli tosi paljon! Aamulla kun tulin yövuorosta kävin suihkuttelemassa muutaman eläväisen sieltä lehdiltä. Nyt tuoksuu sitten kasvariin mentäessä mäntysuopa.

Sain eilen tehdä myös positiivisen huomion tuolla kasvarissa, sieltä löytyi pikkuruisia vesimelonin alkuja! Jee, aika huippua! Nyt vaan täytyy kastella sitten tarpeeksi jotta kasvavat. Aika söpöjä, eikö?

Niinkuin olen kasvihuoneen kanssa alkutekijöissä, niin samoin myös kukkien kanssa. Istuttelen niitä pihalle ruukkuihin ja kukkapenkkikin pihalla on. Tosin se on suurilta osin edellisten asukkaiden jäljilta. En vaan tahdo oikein edes muistaa kukkien nimiä, mutta ei kai se kukkien tarkoitus ole. Viime kesänä sain tädiltäni pionin. Silloin se oli jo kukkinut, tähän saakka ollaan vaan nuppuja tuijoteltu. Nyt on nyt auennut ensimmäinen kukka! Kyllä on nättiä! Toivottavasti kukkia mökiltä palatessa on auennut enemmän. 

Nyt kasvarin kasteluhommiin ja auton nokka kohti kavereiden mökkiä! Aurinkoista tiistaita kaikille!

Unikuun terapiahuone ja PaaPii arpoo!

Löysinpäs Unikuun terapiahuoneelta kivan juhannusarvonnan, jonka tietysti itse toivoisin voittavani. :D  Tykkään Paapiin kuoseista, toistaiseksi meiltä löytyy vain keltaista robottia (josta onkin poikaselle lippahattu tulossa). Siiriä ja myyryä on kyllä ehdottomasti saatava! Käykäähän osallistumassa kilpailuun. :)

Eilen tuli tehtailtua

Aamupala on nyt syöty. Tämä on sitä vuorotyöläisen "juhlaa" kun saa syödä aamupalankin vaikka keskellä päivää.

Sitten asiaan. Eilen pitkästä aikaa sain mahdollisuuden surruutella saumurin ääressä. Pari rästiin jäänyttä lippistä surruuttelin ja sitten luuttuja, ison kasan luuttuja! Meillä kävi niin että luutut oli loppu ja juuri satuin törmäämään facebookissa ompeluaiheisessa ryhmässä kuvaan, jossa oli joustiksesta tehtyjä luuttuja. En tiedä miksi en tätä itse ollut hoksannut aiemmin, koska yritän ainakin välillä toimia vihreiden arvojen mukaisesti. No nyt niitä luuttuja sitten on. Ei tarvitse haisevilla luutuilla pöytää pyyhkiä, kun voi nakata luutun pyykkiin ja ottaa uuden. No ei sentään kaikki ole meidän käyttöön, mutta suuri osa kuitenkin. Yhden luutun jo aiemmin pikasurautin ja on ollut kyllä käytössä todella hyvä!

Nyt hieman ulos tuulettumaan. Illalla käydään perheen kesken ihastelemassa kokkoa ja katsastamassa läheisen kylpylän juhannusriennot. Huomenna sitten virkeänä aamulla töihin. Hyvää juhannusta kaikille! 

Retkeiltiinpä kerran Kuopion eläinpuistossa.

Ystävien kanssa ajateltiin, jotta retki eläinpuistoon olisi lapsille kivaa puuhaa. Siellä sitten ihmeteltiin, ankkoja, kaneja, kissoja, possuja, jne.. Perinteisten kotieläinten lisäksi tilalla voi ihmetellä mm. strutsia ja alpakoita. Nuorempi tykkäsi kovin kiipeillä eläinten aitauksia ylösalas, kun esikoinen keskittyi syöttelemään eläimille heinänpätkiä.

Retkellä tietenkin syödään myös ja eläinpuistossa onkin erillisiä grillikatoksia joissa moista voi harrastaa. Kun paikalla on kolme tänä vuonna 4v täyttävää, yksi komevuotias, yksi kaksivuotias, yksi reilu 1,5v, yksi puolivuotias, sekä yksi vajaa 2kk ikäinen ja kolme äitiä, niin voisi puhua jo aika vauhdikkaasta ruokailuhetkestä. Sai valita halusiko lämmittää makkarat ja nakit puulla vai kaasulla, voitte arvata että valitsimme jälkimmäisen. Katoksessa oli myös mikro, jossa pystyi lämmittämään kätevästi vauvanruokapurkin. Musiikkiakin kuului stereoista, mutta meidän porukalla ei tarvinnut siitä häiriintyä. :)  Sää oli aika vaihteleva, ruokailun aikana kävi satamaankin. Onneksi tehtiin kierros eläinten parissa ensin, niin säilyttiin jotakuinkin kuivina. Meidän neiti sottapytty tietenkin putosi keinusta kuralätäkköön, niin olikin jo aika suunnata nokka kotia kohti.

Mukava reissu kaikinpuolin Kuopion eläinpuistossa. Esikoisen syntymän jälkeen ollaankin joka kesä käyty eläimiä siellä ihailemassa.


Muutama kuva lopuksi..

Kasvihuoneessa puuhailua

Kasvihuone oli se syy blogin aloittamiselle. Se valmistui viime kesän lopulla, kun armas isäpeikko oli sen pystyttänyt sillä välin kun leireilin poikapeikon kanssa ulkomailla. Mukava oli kotiin palata kun se törrötti pihalla pystyssä. Silloin ei multia edes laitettu, vaan tämä kesä on ensimmäinen ja vähän kokeilumeiningillä mennään.

Huoneessa kasvaa vähän sitä sun tätä ja olen kyllä nyt jo oppinut mitä ensi kesänä teen toisin. Osan olen kasvattanut siemenestä itse, osa ostettu taimina. Tänään ostin vielä chilin, vaikka peikkoisä olikin aiemmin sitä mieltä ettei chiliä tule käytettyä.

Kasvihoneestä löytyy maasta kirsikkatomaattia, kurkkua, kahta eri paprikaa, maissia, vesimelonia, kurpitsaa, kesäkurpitaa, herneitä, valkosipulia, kevätsipulia, ihan tavan sipulia, sekä porkkanaa. Ruukuissa mansikkaa, basilikaa, ruohosipulia, chili, sekä chilipaprika.

Tässä hieman kuvia kasvihuoneesta, jonne kuljetaan tietysti siltaa pitkin.
Kesäkurpitsan vuoksi täytyi miettiä jonkinmoisia tuentoja ylöspäin, sillä se meinasi vallata kävelykujan täysin. 

Kesäkurpitsoja on jo mukavasti kasvamassa. Tämän ostin valmiina taimena.

Kasvihuoneessa oikealla puolella pöydän jälkeen tulevat tomaatit, jotka hömösti takarivissä, kun enhän tiennyt että kurkut moiseksi kasvaa :)  Tomaatit on kasvatettu siemenestä ja ovat Tiny Tim kirsikkatomaatteja. Niitä olen jo muutaman kesän takaperin onnistuneesti kasvattanut. Edessä kurkut Bella F1, jotka myös siemenestä kasvaneet. Maissit takana ovat tällä kertaa ostettu taimena, sillä neiti tinttaralla hujautti pihalle nurin vielä siemenvaiheessa olleet maissinkasvatuskipot.

Tässäpä hieman tältä erää.. Ulkona paistaa pitkästä aikaa aurinko, joten tämä peikkopesue suuntaa mökkimaisemiin rentoutumaan!

Peikkopajan touhut julki!

Nyt on se aika, se aika etten enää tee sitä ajatustyötä vaan teen sen mitä olen ajatellut. Arvaattehan toki että kyse on tästä blogista. Blogin perustaminen on ollut pitkään mielessä, nimeä olen pohtinut, myös sitä mistä haluan kirjoittaa. Tänään tajusin, että blogin perustaminen on oikeastaan välttämätöntä! Välttämätöntä siksi, että arki rullaa sen verran vauhdikkaasti välillä, että muistiin merkitseminen on hyvä juttu.

Peikkopajassa eletään ja touhutaan normaalia lapsiperheen arkea ja ollaan liikkeessä (vaikka edes sohvalta jääkaapille ;) ) lähes jatkuvasti. Pikkupeikot ovat pellavapäinen peikkopoika, lähes nelivuotias ja neiti tinttaralla kaksvee. Muriseva isäpeikko kuuluu myös perheeseen, sekä yksi karvainen nelijalkainen. Tämä äitipeikko, minä siis on helposti innostuvaa sorttia, tällä hetkellä vapaa-ajan työllistävät innostukset ovat ompelu (lähinnä lapsille), aivan ihanat ihanat kankaat, sekä kasvihuone ja puutarha. Kestohurahtaneisuutta on kaikenlaiset iloiset lastenvaatteet ja urheiluinnostus alkaa nostaa päätään myös. Työtäkin on tehtävä, jotta pakolliset maksut saa hoidettua, minulla se on kolmivuoroluonteista, joten sitten vähinä vapaa-aikoina ei tule tylsistymistä.

Blogi täältä peikkopajasta ei tule siis esittelemään peikkoja liukuhihnalta vaan keskitytään kättentöihin, niin ompelukoneiden ääreltä tai tuolta pihamaalta, unohtamatta tietystikkään ihan tavallisia lapsiperheen askareita.