keskiviikko 28. elokuuta 2013

Juokse, juokse!

Otsikon mukaisia huudahduksia kuului niin äitien, isien, siskojen, veljien mummojen, ystävien ja kaikkien suusta, kun pikkuiset jalat viilettivät hirmuista vauhtia kenttään piirretyillä juoksuradoilla. Sitten taputettiin! Oli aika perinteisten poppikisojen.

Poppikisat järjestää meillä päin Siilinjärven POP pankki yhteistyössä paikallisen urheiluseura VuoKun ja Vanhempain tarharyhmän kanssa. Minusta on mukavaa, että tällaisia viitsitään järjestää.

Lajit olivat, juoksu, pallonheitto ja pituushyppy. Meidän peikkolapset kisailivat vain juoksussa, sillä ikä ei vielä riittänyt pallonheittoon tai pituushyppyyn. Neiti tinttarallalla ei olisi riittänyt juoksuunkaan, mutta ilmoittaessa vanhempaa kisailemaan sanottiin että muitakin v. 2011 syntyneitä on ilmoittautunut. Sinne siis, onhan neiti aika reipas!

Voi sitä kun odoteltiin radan päässä, eikä oikein tiedetty milloin alkaa. Lapset juoksentelivat innoissaan, kikattelivat, joku taisi kovasti jännittääkkin. Sitten se alkoi, pienimmät tietysti ensin. Ratoja oli neljä, neiti kilpaili numerolla 7, eli toisessa lähdössä.

Niinhän siinä sitten kävi. Kuului HEP ja neiti pureskeli kynsiään. Kannustin juoksemaan, kuului hyvin tuttu sana EI ja pään pyöritys. Ei kun kädestä kiinni ja juoksuksi yhdessä. Maaliin asti kuitenkin juostiin, pari kertaa kaaduttiin, onneksi en itse sentään. Ja mitali kaulaan! Peikkopimu oli sen verran ulapalla koko asiasta, että viskasi koko mitalin menemään.. Sitten lähdettiin veljeä kannustamaan, "Äiti juotaan juotaan!". Voi kun olisi tajunnut sen hetkeä aikaisemmin..

Jäppinen juoksikin oikein mallikkaasti! Suoraan omalla radalla ja täysillä loppuun asti. Ja voi sitä riemua, kun hänkin voitti mitalin. Lopuksi oli tarjolla vielä voittajamehut.

Niin hurahti meidän ilta.

Ensin vähän ihmeteltiin, mikäs juttu tämä olikaan..
Ja kyllä neidin täytyi saada reiskat jalkaan ja pipo päähän.


Kuten sanottu, neiti ei ollut omaan juoksuunsa täysin tyytyväinen. :)



No jos nyt yhen kuvan räppäset, tos on mitali..
Saihan sitä innostusta vähän mukaan. :D




maanantai 26. elokuuta 2013

Tivolia sataman yössä!

Viikonloppuna Suomen tivoli keskitti karavaaninsa Kuopion satamaan. Oli aika Sataman yön, eli yötivolin. Itse kuulin tästä vasta viikolla työkaverilta ja ensin olinkin sitä mieltä että ei kai lasten kanssa voi yöllä tivoleissa hillua. Siitä se ajatus sitten kuitenkin lähti, jotta miksipäis ei. Pimenevä ilta ja tivolinvalot, laitteiden ruminaa, kiljuntaa ja naurua. Kokeillaan!

Hyvissä ajoin illasta mentiin katsastamaan laitetarjontaa. Sataman alue on kovin pieni suurille laitteille, joten valikoima oli suppeampi kuin normaalisti. Päätin kuitenkin ostaa lapsille rannekkeen, pääsevät sitten hurjastelemaan sydämen kyllyydestä. Siskoni perhe oli myös mukana, joten itse vältyin tällä kertaa laitteilta. Hurjimmat laitteet peikkopoika sitten rohkaistumisen jälkeen koki tädin kera.




Satumaan kurpitsa oli ensimmäisen ajokerran jälkeen hirmuisen kiva! Viimeisellä ajokerralla ei enää muita laitteessa ollutkaan. Siellä sitten lauloivat molemmat oikein kovaan ääneen, kurpitsa vaan heilui. Laitteenpyörittäjä setääkin vähän nauratti, tosin hän kuulikin varmaan paremmin laulun sanoja. 

Autoradallakin lapset kävivät monta kierrosta ajamassa.



 Auringon maileen painumisen jälkeen onnistuneet kuvat ovat tässä, kun lapset ovat paikoillaan. Iltapala syötiin siis tivolissa, jotta petiin päästiin suorana hampaiden pesun jälkeen.

Mukava tivoli-ilta kaikkineen, ensi vuonna ehdottomasti uudelleen!

perjantai 23. elokuuta 2013

Aina ritareita tarvitaan..

Peikkopoika täytti vuosia jo viime kuun lopulla. Tuolloin oltiin kuitenkin reissussa, joten synttäreiden juhlinta jäi myöhemmälle. Nyt vihdoin itsellä pidemmät vapaat, niin päästiin juhlat pitämään. Yleensä olen leiponut synttäreille kaikenlaista, tällä kertaa valmistui vaan kakku, muut herkut löytyivät kaupan hyllystä. Ritarit ovat nyt SE juttu, joten kakusta tuli tietenkin ritarin linna.

En ole kovin perfektionisti näiden kakkujen suhteen ja onneksi ainakin toistaiseksi kakut ovat lapsille vielä kelvanneet. Makukin kyllä oli hyvä, Kinuskikissan ohjeilla on vaikea mennä pieleen. Tumma sokerikakkupohja helpolla vaniljavanukastäytteellä. Ongelmaksi meinasi muodostua kuorrute, sillä mustaa elintarvikeväriä ei löytynyt lähikaupasta, eikä apteekistakaan. Ihana ystävä onneksi pelasti ideallaan (tämän yövuoroputken jälkeen 4h nukkuneen), että lakritsikastike voisi toimia hyvin värjäämään kerman harmaaksi. Ja kyllä toimikin!






Alkuviikosta sain paketin Hopottajilta, joten herkut pääsivät synttäripöytään myös mukaan. Pääsin mukaan kampanjaan, jossa maistellaan näitä uusia Fazerin pitaleipälastuja. Makuja on nämä kolme merisuola & mustapippuri, sourcream & ruohosipuli, sekä chili. 


Pussikoko on tuo 40g, mikä kuvista näkyy. Sopii mainiosti ilta naposteluun, vaikka kera television ja punaviinin. Tavan sipsejä kun syö, niin ainakin allekirjoittaneelta se ryöstäytyy ihan huomaamatta käsistä. Ja sitten huomaa että se jättipussi onkin kohta jo lopussa.. 

Suosikiksi pitaleipälastuista valikoitui epäilemättä chili, vaikka iäkkäämmät maistajat olivatkin sitä mieltä että ne ovat liian tulisia. Sourcream & ruohosipulia pidettiin hieman mauttomana ja mustapippuri & suola oli ok! Koostumus on ihanan rapsakka! 


Jos et vielä ole tutustunut Hopottajiin, mutta olisit kiinnostunut testaamaan uusia tuotteita/palveluja (joskus jopa ennen niiden kauppaan tuloa), niin klikkaa TÄNNE ja liity mukaan! 


maanantai 19. elokuuta 2013

Lapset hatutettu syksyyn ja talveen!

Aikainen mato linnun nappaa, vaiko menikö se toisinpäin? No, päätin että olen kerrankin ajoissa. Ajoissa että lapset on hatutettu jo heti kun syksy ja talvi saapuu, eikä vasta puolessa välissä. Kesän tiimoiltahan kävi nyt niin, että esim. T-paitoja valmistui loppuun vasta ihan justiinsa, neidin shortsit ovat vasta kaava vaiheessa. :)  Eihän se tietysti kerro muusta kun siitää, että oikeata tarvetta ei ole ollut. Eipä sillä että tässä huushollissa tarvetta yhteenkään pipoon/hattuun olisi, mutta tämä pipohullu mamma haluu katsella välillä jotain uutta.

Kaivoin sitten lasten talvivermeet kaapista (ja huomasin että pojalle olisi talvitakki ostettava vielä), sitten kangaskätköille mitä kankaita kävis leikkelemään. Nämä sitten valmistuivat. Sama koko osui ja upposi molempia peikkotukkia suojaamaan.





Paloauto neulos Majapuu, vuorin fleece omista kätköistä. 




Neidin pinkkipallo joustofrotee Metsolasta, kaivurineulos Majapuu. Fleecet omista kätköistä.





Sirkushevonen joustofrotee, Metsola. Vuori vaaleanpunaista velouria.
 Leppäkerttu joustofrotee, Be Timeless. Vuori fleeceä omista kätköistä.


lauantai 17. elokuuta 2013

Project savaway ja PaaPiin aita

Facebook, Saumanvara ryhmä, perjantai-ilta, kaksi tuntia aikaa. Tällä viikolla oli yllätyspakettihaaste ja paketit tulivat Paapii:ltä. Paketin saa avata vasta perjantaina, suunnitella, piirtää kaavat, mietiskellä, pohdiskella, klo 21 pääsee leikkaamaan..

Minun ylläripaketista löytyi tätä sinistä aitaa. Tummansininen ei kuulu lempiväreihini, mutta lapsillekkaan en osannut tästä kankaasta nyt lähteä mitään tekemään. Olen jo pitkään miettinyt topin ompelemista, joten siinäpä se! Kaavat piirustin valmiista topista, pituutta siihen lisäsin. Menisi jopa mekkona, mikäli omaisi vartalon ihoanuolevalle minimekolle. :)

Klo 23 pitäisi olla valmista, tällä kertaa allekirjoittaneella meni seuraavaan päivään valmiiksi tulo. Iltavuoron jälkeen ei sitten ollut tarpeeksi energiaa viedä ompelusta loppuun, vaikka aika simppeli olikin. Eipä siinä, tämä päivä on mennytkin täysin ompelusten (pyykinpesun jne.) parissa, niitä luvassa sitten myöhemmin. Nyt ei ole keskeneräisiä enää juurikaan korissa!






Näillä eteenpäin, suunta kohta kohti työmaata. Jännittävät illanjatkot keihäsfinaalin parissa!

tiistai 13. elokuuta 2013

Pupuset kuiskailee kasviksia, kasviksia!

Luulen että lähes tulkoon joka perheessä ainakin jossain vaiheessa on tilanne, kun kasvikset ei vaan maistu. Meillä molemmat lapset kyllä vauvana ja pienempänä iloissaan mutustelivat kurkkuja, paprikaakin, sekä porkkanaa. Vaan sitten se loppui. Liekkö syynä liian typistetty valikoima erilaisia lajeja vai mikä ihme. Aina lapsille lautaselle laitetaan (voin kyllä myöntää ettei ihan joka ruualla aina ole salaattia valmiina), vaikka lähes aina ne jää syömättä. Tai sitten on kehotuksesta puraistu vain pieni palanen. Haloota en ole asiasta nostanut, kannustan kertomalla että ne on terveellistä ja terveellistä syömällä kasvaa isot lihakset, niinkuin isillä. :D

 Tänä kesänä on syöty paljon kurkkuja, yllätys, yllätys.. Nyt ajattelin tehdä pienen hämäyksen, josko onnistaisi. Ja kyllä, nämä pupuset saivat lapset kurkun makuun, vaikka vähän apean näköisiä ovatkin. Neiti söi kaiken, tarkistan vielä pöydän alle.. Kyllä kaikki syöty. Poikaselle jäi kuoria pöydälle.

Kuorien syömättä jättäminen on taas luku sinänsä. Peikkopoika löytää kuoret jopa kuorettomista nakeista! Mutta se on sitten oma lukunsa. Syödäänkö teillä lasten toimesta kasviksia? Jos syödään, niin kertokaa ihmeessä kuinka sen teette!






Mitähän sitä keksisi iltapalalle? Hauskaa illan jatkoa kaikille!

maanantai 5. elokuuta 2013

Saumurin ääressä surruutettu neideille synttärilahjamekot

Kotiin on palattu ja samoin hyvin nopeasti arkeen. Pyykkikone laitettiin laulamaan ja illalla sitten yövuoroon oli kiidettävä. Koneella huima määrä kuvia, joten luvassa tarinoita mitä kaikkea sitä telttaleirillä tehtiinkään.

Sunnuntaina kuitenkin oli kummineitimme ja hänen kaksossiskon 2v syntymäpäivät, sekä heidän pikkusiskon ristiäiset. Neideille oli mekot leikattunakin jo valmiiksi, joten yövuorojen välissä riitti juuri aika ne ompelemaan loppuun. Vauvallekkin olisin halunnut ommella, mutta aika ei vaan riittänyt. 

Kasvihuoneessa oli melkoiset juhlat ollutkin reissun aikana. Kurkut olivat kasvatelleet itsejään niin runsaasti, että tukinarut olivat pettäneet. Sielläkin tovi vierähti kun korjailin satoa ja tuin kurkut ruotuun takaisin. Kurkkuja oli taas niin hurjasti, että ne täytyi punnita. 4,4kg oli yhteistulos!! 

Mekothan unohtui tietysti kuvata, mutta neitien äiti oli ystävällinen ja lähetti kuvan minulle. Mekot oli päässeet heti käyttöön. 

Kaava on oma, kankaat: skootteri Nosh Organics tuotantoa, kalastaja (desing by Leena Renko) Majapuulta






Ihanan mökkikuvan myötä toivotan kaikille hauskaa illan jatkoa!